Yritysten on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin palkka-avoimuusdirektiivin vaatimusten täyttämiseksi hyvissä ajoin ennen siirtymäaikojen päättymistä. EU:n palkka-avoimuusdirektiivi (2023/970) velvoittaa työnantajia läpinäkyvyyteen palkkauksessa, palkkarakenteiden dokumentoinnissa ja palkkatasa-arvon edistämisessä. Alla käymme läpi tärkeimmät kysymykset, joihin jokaisen työnantajan kannattaa löytää vastaus.
EU:n palkka-avoimuusdirektiivi velvoittaa työnantajia tarjoamaan työnhakijoille tietoa palkkahaarukasta ennen rekrytointia, antamaan työntekijöille oikeuden pyytää tietoa omasta palkastaan suhteessa kollegoihin sekä raportoimaan säännöllisesti sukupuolten välisistä palkkaeroista. Direktiivin ydinajatus on tehdä palkkauksesta perusteltua, dokumentoitua ja vertailukelpoista.
Käytännössä tämä tarkoittaa useita rinnakkaisia velvoitteita. Työnhakijoille on kerrottava palkka tai palkkahaarukka jo rekrytointi-ilmoituksessa tai viimeistään ennen haastattelua. Työnantaja ei myöskään saa kysyä hakijan palkkahistoriaa. Nykyisille työntekijöille on annettava mahdollisuus saada tietoa siitä, miten heidän palkkansa suhteutuu samaa tai samanarvoista työtä tekevien kollegoiden palkkoihin. Lisäksi yritysten on raportoitava sukupuolten välisistä palkkaeroista viranomaisille ja julkistettava tiedot tietyin väliajoin.
EU:n jäsenvaltioiden tuli saattaa palkka-avoimuusdirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 7. kesäkuuta 2026 mennessä. Suomessa direktiivin kansallinen täytäntöönpano on siis ajankohtainen juuri nyt vuonna 2026, ja työnantajien on syytä varmistaa valmiutensa viipymättä.
Raportointivelvoitteiden siirtymäajat vaihtelevat yrityksen koon mukaan. Yli 250 henkilöä työllistävien yritysten on raportoitava palkkaeroista ensimmäisen kerran vuonna 2027. Yritykset, joissa työskentelee 150-249 henkilöä, pääsevät ensimmäiseen raportointiin vuonna 2031, ja 100-149 henkilön yritykset vuonna 2032. Alle 100 henkilön yrityksille ei toistaiseksi ole asetettu pakollista raportointivelvoitetta, mutta muut direktiivin vaatimukset, kuten palkkatietojen antaminen rekrytoinnissa, koskevat myös pienempiä työnantajia.
Palkka-avoimuusdirektiivin mukainen dokumentointi edellyttää, että työnantajalla on selkeät ja kirjalliset kriteerit palkan määräytymiselle. Palkkarakenne on rakennettava objektiivisiin ja sukupuolineutraaleihin tekijöihin, kuten tehtävänkuvaan, osaamisvaatimuksiin, vastuutasoon ja suoriutumiseen.
Hyvä lähtökohta on tehtävien luokittelu ja palkka-asteikkojen määrittäminen selkein perustein. Dokumentaatiosta tulee käydä ilmi, millä kriteereillä palkat on asetettu ja miten eri tehtävät on arvioitu suhteessa toisiinsa. Tämä ei tarkoita, että kaikkien palkat julkistetaan avoimesti, vaan että työnantajalla on kyky perustella palkkauksensa logiikka sekä yksittäiselle työntekijälle että viranomaisille tarvittaessa.
Käytännön työssä tämä tarkoittaa usein vanhojen palkkakäytäntöjen läpikäyntiä ja mahdollisten epäjohdonmukaisuuksien korjaamista ennen kuin direktiivin velvoitteet astuvat täysimääräisesti voimaan. Mitä selkeämpi ja yhtenäisempi palkkarakenne yrityksellä on, sitä helpompi vaatimuksia on noudattaa.
Palkka-avoimuusdirektiivi koskee kaikkia Suomessa toimivia työnantajia koosta riippumatta. Rekrytoinnissa annettavaan palkkatietoon ja työntekijöiden tiedonsaantioikeuteen liittyvät velvoitteet koskevat niin pieniä kuin suuriakin yrityksiä heti, kun kansallinen lainsäädäntö on voimassa.
Kokorajoitukset liittyvät nimenomaan sukupuolten palkkaeroja koskevaan raportointivelvoitteeseen, joka porrastuu yrityksen henkilöstömäärän mukaan edellä kuvatulla tavalla. Julkisen sektorin työnantajat ovat myös direktiivin piirissä. On tärkeää huomata, että direktiivi kattaa kaikki palkan muodot, mukaan lukien kiinteä peruspalkka, bonukset, lisät ja muut taloudelliset etuudet.
Palkka-avoimuusvaatimusten laiminlyönti voi johtaa hallinnollisiin seuraamuksiin, kuten sanktioihin ja sakkoihin, joiden suuruus määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaan. Lisäksi direktiivi vahvistaa työntekijöiden oikeutta hakea hyvitystä tilanteissa, joissa he ovat kärsineet syrjinnästä palkkauksen suhteen.
Todistustaakka kääntyy direktiivin myötä työnantajalle. Jos työntekijä esittää väitteen palkkasyrjinnästä, työnantajan on pystyttävä osoittamaan, että palkkaero perustuu objektiivisiin ja sukupuolineutraaleihin tekijöihin. Tämä tekee dokumentoinnista käytännössä pakollista myös oikeudellisesta näkökulmasta.
Laiminlyönnit voivat aiheuttaa myös merkittävää mainehaittaa. Avoimuuden puute palkkauksessa voi heikentää työnantajabrändiä ja vaikeuttaa rekrytointia erityisesti tilanteessa, jossa kilpailevat työnantajat ovat jo omaksuneet läpinäkyvämmän palkkakulttuurin.
Valmistautuminen kannattaa aloittaa kartoittamalla nykytilanne: onko yrityksellä selkeä palkkarakenne, ovatko palkkakriteerit kirjattuina ja löytyykö mahdollisia sukupuolten välisiä palkkaeroja, joille ei ole perusteltua selitystä. Tämä sisäinen palkka-analyysi on kaiken muun pohja.
Konkreettiset askeleet etenemiseen ovat seuraavat:
Jos yrityksessä ei ole omaa HR-osaamista tai resursseja tähän työhön, ulkopuolinen HR-kumppani voi auttaa sekä nykytilan arvioinnissa että käytännön toimenpiteiden toteuttamisessa. Töölön Vireen HR-palvelut on suunniteltu juuri tällaisia tilanteita varten, ja autamme yrityksiä rakentamaan selkeän ja direktiivin vaatimukset täyttävän palkkarakenteen. Ota yhteyttä, niin katsotaan yhdessä, mistä teidän yrityksessänne kannattaa lähteä liikkeelle.

Töölön Vire & Voima Oy
Temppelikatu 8, Töölö
00100 Helsinki
Y-tunnus: 3017163-6
Tampellan Vire & Voima Oy
Postitorvenkatu 16, 5. krs
33840 Tampere
Y-tunnus: 3507155-4
Töölön Vire & Voima Oy
Aurakatu 14b
20100 Turku
Y-tunnus: 3017163-6
© 2026 Töölön Vire ja Voima Oy | by developit // creative