Suomalaisten pk-yritysten kilpailukyvyn ylläpitäminen vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä kaikilla organisaation tasoilla. Erityisesti johdon ja esihenkilöiden osaaminen heijastuu suoraan koko henkilöstön suorituskykyyn ja siten yrityksen taloudelliseen menestykseen. Järjestelmällinen tuki ja kehitystyö esihenkilötasolla voi merkittävästi kohentaa koko organisaation tuottavuutta. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tämä korostuu entisestään, sillä jokaisen työntekijän panos on suhteellisesti suurempi kuin suuryrityksissä. Kun esihenkilöt saavat säännöllistä ja tavoitteellista tukea työhönsä, tulokset näkyvät nopeasti myös yrityksen tuloksessa.
Mitä esihenkilöiden sparraus tarkoittaa käytännössä?
Esihenkilöiden sparraus on tavoitteellinen prosessi, jossa johtajille ja tiimien vetäjille tarjotaan järjestelmällistä tukea, palautetta ja kehittymismahdollisuuksia. Se on vuorovaikutuksellista dialogia, joka auttaa esihenkilöitä reflektoimaan omaa toimintaansa ja löytämään uusia näkökulmia työhönsä.
Käytännön toteutustapoina pk-yrityksessä voi toimia sekä sisäiset että ulkoiset sparrausmenetelmät. Sisäiset menetelmät voivat sisältää mentorointisuhteita kokeneempien johtajien kanssa, vertaistukea saman tason esihenkilöiden välillä tai johdon järjestämiä säännöllisiä kehityskeskusteluja. Ulkoiset menetelmät puolestaan hyödyntävät usein HR-asiantuntijoiden, kouluttajien tai johtamiskonsulttien osaamista.
Toimiva sparrauskäytäntö pitää sisällään neljä keskeistä elementtiä:
- Säännöllisyys – tapaamiset toistuvat sovitussa rytmissä
- Tavoitteellisuus – kehittymisellä on selkeät päämäärät
- Dokumentointi – edistymistä seurataan ja se tehdään näkyväksi
- Luottamuksellisuus – avoin keskusteluilmapiiri mahdollistaa aitojen haasteiden käsittelyn
Toisin kuin perinteiset koulutukset, sparraus on henkilökohtaista ja räätälöityä. Se eroaa myös työnohjauksesta keskittymällä selkeämmin konkreettisiin tavoitteisiin ja tuloksiin. Siinä missä mentorointi välittää usein kokeneemman osaamista nuoremmalle, sparraus on tasavertaisempaa dialogia, jossa molemmilla osapuolilla on annettavaa toisilleen.
Miten esihenkilön osaaminen vaikuttaa työntekijöiden tuottavuuteen?
Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että esihenkilötyön laatu on yksi merkittävimmistä henkilöstön tuottavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Gallupin laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan jopa 70% tiimin sitoutumisen vaihtelusta selittyy esihenkilön toiminnalla.
Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten taitava esihenkilö osaa:
- Asettaa selkeät tavoitteet ja odotukset työlle
- Antaa rakentavaa ja oikea-aikaista palautetta
- Tunnistaa ja hyödyntää työntekijöiden vahvuuksia
- Luoda merkityksellisyyden kokemuksia työhön
- Rakentaa luottamukseen perustuvan työilmapiirin
McKinseyn tutkimuksen mukaan organisaatiot, joissa on vahvat johtamiskäytännöt, saavuttavat keskimäärin 23% korkeamman tuottavuuden kuin ne, joissa johtamiskäytännöt ovat heikkoja. Suomalaisessa kontekstissa Työterveyslaitoksen tutkimus osoitti, että hyvä lähijohtaminen voi parantaa työntekijöiden tuottavuutta jopa 30% ja vähentää sairauspoissaoloja merkittävästi.
Käytännön esimerkkinä eräs teknologia-alan pk-yritys paransi tulostaan 15% vuodessa pelkästään kehittämällä esihenkilöidensä palautteenanto- ja ongelmanratkaisutaitoja. Olennaista oli valmentavan johtamisotteen omaksuminen, jossa esihenkilö ei anna valmiita vastauksia vaan auttaa työntekijää löytämään ratkaisut itse.
Millaisia tuloksia yritykset ovat saaneet esihenkilöiden järjestelmällisellä sparrauksella?
Suomalaisissa pk-yrityksissä on saatu vakuuttavia tuloksia, kun esihenkilöiden sparraus on otettu osaksi toimintakulttuuria. Erään 50 hengen ohjelmistoalan yrityksen kokemusten mukaan vuoden kestänyt esihenkilöiden sparrausohjelma johti henkilöstön vaihtuvuuden laskuun 25 prosentista 8 prosenttiin, mikä toi merkittäviä säästöjä rekrytointi- ja perehdytyskustannuksissa.
Helsinkiläinen 30 hengen markkinointitoimisto puolestaan raportoi asiakastyytyväisyyden nousseen 7,2:sta 8,9:ään (asteikolla 1-10) sen jälkeen kun projektiesihenkilöitä sparrattiin säännöllisesti asiakaskommunikaatiossa ja projektijohtamisessa. Samalla yrityksen laskutusaste nousi 68 prosentista 82 prosenttiin.
Tamperelainen metalliteollisuuden pk-yritys mittasi konkreettisesti sparrauksen vaikutuksia tuotannon sujuvuuteen. Kun tuotantoesihenkilöitä valmennettiin lean-johtamisessa ja tiimien itseohjautuvuuden tukemisessa, tuotantolinjojen läpimenoajat lyhenivät keskimäärin 15% ja laatupoikkeamat vähenivät 22%.
Kaupan alalla toimiva perheyritys otti käyttöön säännölliset sparrauskeskustelut myymäläpäälliköille, mikä johti:
- Myyntikatteen paranemiseen 2,5 prosenttiyksiköllä
- Henkilöstön työtyytyväisyyden nousuun 3,8:sta 4,3:een (asteikolla 1-5)
- Sairauspoissaolojen vähenemiseen 28%
Nämä esimerkit osoittavat, että johdonmukaisella esihenkilötyön kehittämisellä voidaan saavuttaa mitattavia tuloksia useilla eri liiketoiminnan osa-alueilla.
Kuinka usein ja miten esihenkilöitä tulisi sparrata?
Pk-yrityksissä optimaalinen sparrauksen rytmi määräytyy yrityksen tilanteen, resurssien ja tavoitteiden mukaan. Käytännössä toimivaksi ratkaisuksi on monissa yrityksissä osoittautunut malli, jossa tiiviimpi sparrausjakso (esimerkiksi 1-3 kuukautta) sisältää viikoittaisia tapaamisia, jonka jälkeen siirrytään harvempaan rytmitykseen (kerran kuukaudessa tai kvartaaleittain).
Yksittäisen sparraustapaamisen ideaalipituus on tyypillisesti 60-90 minuuttia. Tämä mahdollistaa riittävän syvällisen keskustelun ilman, että se kuormittaa liikaa esihenkilön aikataulua. Tärkeämpää kuin tapaamisten pituus on kuitenkin niiden laatu ja jatkuvuus.
Sparraustapaamisille kannattaa luoda selkeä rakenne:
- Edellisen kerran tavoitteiden toteutumisen arviointi (n. 15-20% ajasta)
- Ajankohtaisten haasteiden tai mahdollisuuksien käsittely (n. 50-60% ajasta)
- Konkreettisten toimenpiteiden ja tavoitteiden määrittely seuraavalle jaksolle (n. 20-25% ajasta)
Pk-yrityksissä resurssien tehokas käyttö on erityisen tärkeää. Siksi kannattaa harkita ryhmäsparrauksen ja henkilökohtaisen sparrauksen yhdistämistä. Ryhmäsparrauksessa 3-5 esihenkilöä kokoontuu käsittelemään yhteisiä teemoja, mikä edistää myös vertaisoppimista. Henkilökohtaisissa tapaamisissa voidaan keskittyä kunkin esihenkilön erityishaasteisiin.
Monissa pk-yrityksissä on saatu hyviä tuloksia ulkopuolisen asiantuntijan ja sisäisten resurssien yhdistämisestä. Ulkopuolinen sparraaja tuo uusia näkökulmia ja toimivia käytäntöjä muista organisaatioista, kun taas sisäinen sparraaja tuntee yrityksen kontekstin ja kulttuurin.
Mitä haasteita esihenkilöiden sparrauksessa voi tulla vastaan?
Esihenkilöiden sparrausta käynnistettäessä törmätään pk-yrityksissä tyypillisesti muutamiin toistuviin haasteisiin. Aikapula nousee usein suurimmaksi esteeksi – kiireisten esihenkilöiden kalenterista on vaikea löytää aikaa säännöllisille sparraustapaamisille, vaikka ne pitkällä aikavälillä säästäisivätkin aikaa.
Tämän haasteen ratkaisemiseksi kannattaa:
- Varata sparrausajat pitkälle etukäteen ja merkitä ne ”pyhiksi” kalenterissa
- Aloittaa maltillisesti, esimerkiksi kuukausittaisilla tapaamisilla
- Osoittaa konkreettisesti sparrauksen hyödyt jo varhaisessa vaiheessa
Toinen yleinen haaste on vastustus tai epäluulo prosessia kohtaan. Jotkut esihenkilöt kokevat sparrauksen merkkinä luottamuksen puutteesta tai pelkäävät sen paljastavan heidän heikkouksiaan. Tämän voittamiseksi on tärkeää:
- Korostaa sparrauksen kehittävää, ei arvioivaa luonnetta
- Osallistaa esihenkilöt prosessin suunnitteluun alusta alkaen
- Varmistaa johdon näkyvä sitoutuminen (johto osallistuu myös itse sparraukseen)
Kolmas tyypillinen haaste on vaikuttavuuden mittaamisen vaikeus. Sparrauksen hyödyt voivat näkyä viiveellä ja sekoittua muiden kehitystoimien vaikutuksiin. Tähän auttaa:
- Selkeiden mitattavien tavoitteiden asettaminen jo alussa
- Lähtötilanteen huolellinen kartoitus (nykytilan mittaus)
- Sekä määrällisten että laadullisten mittarien käyttö
Pienemmissä yrityksissä haasteeksi voi muodostua myös sparrauskumppanin löytäminen. Jos organisaation sisältä ei löydy sopivaa henkilöä, kannattaa harkita yhteistyötä toisen pk-yrityksen kanssa tai ulkopuolisen asiantuntijan hyödyntämistä. Monet esihenkilöt ovat kokeneet hyödylliseksi myös eri toimialojen välisen sparrauksen, joka tuo tuoreita näkökulmia omaan työhön.
Miten esihenkilöiden sparrauksen vaikuttavuutta voidaan mitata?
Vaikuttavuuden mittaaminen on olennaista, jotta sparraukseen investoidut resurssit voidaan perustella ja toimintaa kehittää jatkuvasti. Mittaamisessa kannattaa hyödyntää sekä välittömiä että välillisiä mittareita.
Välittömät mittarit kertovat suoraan esihenkilön osaamisen kehittymisestä:
- 360-arvioinnit ennen sparrausta ja sen jälkeen
- Osaamiskartoitukset tietyillä johtamisen osa-alueilla
- Esihenkilön oma arvio osaamisen kehittymisestä (itsearviointi)
- Konkreettisten kehitystavoitteiden saavuttaminen (esim. palautteenannon lisääminen)
Välilliset mittarit puolestaan heijastavat sparrauksen vaikutusta koko tiimin tai organisaation toimintaan:
| Mittari | Mittaustapa |
|---|---|
| Henkilöstön työtyytyväisyys | Henkilöstökyselyt, tyytyväisyysindeksi |
| Henkilöstön vaihtuvuus | % työntekijöistä, jotka lähtevät vuosittain |
| Sairauspoissaolot | Poissaolotunnit / kokonaistunnit |
| Tiimin tuottavuus | Tuotos / käytetyt tunnit tai resurssit |
| Asiakastyytyväisyys | NPS-luku, asiakastyytyväisyyskyselyt |
| Liikevaihto / työntekijä | Liikevaihto jaettuna henkilöstömäärällä |
Tehokkainta on yhdistää määrällistä ja laadullista mittaamista. Esimerkiksi henkilöstökyselyissä voidaan seurata numeroarvioiden kehitystä ja samalla kerätä avoimia kommentteja esihenkilön toiminnan muutoksesta.
On tärkeää myös arvioida itse sparrausprosessin toimivuutta. Kerättävää tietoa voivat olla:
- Tapaamisten toteutumisaste (kuinka moni suunnitelluista tapaamisista toteutui)
- Sparrattavan tyytyväisyys prosessiin
- Sparraajan arvio prosessin onnistumisesta
Optimaalinen seurantajakso riippuu tavoitteista, mutta tyypillisesti vaikutukset alkavat näkyä 3-6 kuukauden kuluttua sparrauksen aloittamisesta.
Esihenkilöiden sparrauksen tulevaisuuden näkymät ja trendit
Johtamisen kehittäminen on murroksessa, ja tämä heijastuu myös esihenkilöiden sparraukseen. Tulevaisuudessa näemme entistä enemmän teknologian hyödyntämistä sparrausprosesseissa. Tekoälypohjaiset työkalut tarjoavat jo nyt mahdollisuuksia analysoida vuorovaikutusta, tunnistaa kehityskohteita ja seurata edistymistä datapohjaisesti.
Virtuaalisten sparrausmenetelmien käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Etä- ja hybridityön yleistyessä myös sparrausta toteutetaan yhä useammin verkossa, mikä tuo joustavuutta aikatauluihin ja mahdollistaa osaamisen hankkimisen maantieteellisistä rajoista riippumatta.
Valmentavan johtamisotteen merkitys korostuu entisestään. Autoritäärisen ja käskyttävän johtamistyylin sijaan esihenkilöiltä odotetaan kykyä innostaa, osallistaa ja auttaa tiimiläisiä löytämään omat vahvuutensa. Tämän tyyppisten taitojen kehittäminen on noussut sparrauksen keskiöön.
Pk-yritysten näkökulmasta kiinnostava trendi on verkostomainen sparraus, jossa eri yritysten esihenkilöt muodostavat yhteisöjä keskinäistä oppimista varten. Tällainen toiminta mahdollistaa laajemman näkökulman ja kokemusten jakamisen kustannustehokkaasti.
Tulevaisuudessa näemme myös yhä enemmän itseohjautuvuuden ja sparrauksen yhdistämistä. Esihenkilöt oppivat fasilitoimaan tiimien itseohjautuvuutta sen sijaan, että olisivat perinteisessä pomororoolissa. Tämä vaatii uudenlaisia taitoja, joiden kehittämisessä säännöllinen sparraus on avainasemassa.
Pk-yritykset voivat pysyä kehityksen kärjessä varmistamalla, että esihenkilöiden osaamisen kehittäminen on jatkuvaa ja systemaattista. Meillä Töölön Vireessä autamme asiakkaitamme rakentamaan oman organisaation tarpeisiin räätälöidyn sparrausmallin, joka tukee sekä yksilöllistä kasvua että organisaation strategisia tavoitteita.
Johtamisen kehittäminen: avain tuottavuuden kasvuun
Esihenkilöiden säännöllinen ja tavoitteellinen sparraus on osoittautunut yhdeksi kustannustehokkaimmista tavoista parantaa pk-yritysten tuottavuutta. Kun esihenkilöt saavat tukea omaan työhönsä, vaikutukset heijastuvat koko organisaatioon – paremman johtamisen kautta kasvavat niin työhyvinvointi, sitoutuminen kuin tehokkuuskin.
Olennaista menestyksekkäässä sparrausprosessissa on:
- Systemaattisuus ja jatkuvuus – yksittäiset interventiot tuottavat harvoin pysyviä tuloksia
- Mitattavuus ja tavoitteellisuus – selkeät tavoitteet ja niiden seuranta tekevät kehityksestä näkyvää
- Yksilöllisyys – jokaisen esihenkilön tarpeet ja lähtötilanne huomioidaan
Investointi esihenkilöiden osaamiseen on investointi koko henkilöstön tuottavuuteen. Tutkimukset ja käytännön esimerkit osoittavat, että kyseessä on investointi, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Erityisesti pk-yrityksille, joissa resurssit ovat rajallisemmat, tämä on tehokas tapa varmistaa kilpailukyky myös tulevaisuudessa.
Jokaisen pk-yrityksen kannattaakin pohtia: miten meillä varmistetaan, että esihenkilömme saavat tarvitsemaansa tukea ja kehittymismahdollisuuksia? Me Töölön Vireessä olemme sitoutuneet auttamaan suomalaisia pk-yrityksiä tässä tehtävässä. Ota yhteyttä jo tänään, niin keskustellaan, miten voimme tukea esihenkilöidenne kehittymistä!