Minun kotikaupunkini on Töölö.

Synnyin, leikin, kasvoin ja seikkailin lapsuuteni Töölöntorin ympäristössä. Torin pöydät, värit ja tuoksut sekä sekalainen seurakunta ihmisiä, Töölöläisiä antoi elämäni vireen. Muuttuvia tilanteita, vaihtuvia kasvoja. Kaupungin elämää, par excellence.

Keskikesällä Töölö tyhjeni. Ihmiset lähtivät landelle. Me emme lähteneet. Ei ollut omaa tai riittävän läheistä mökkiä tai tilaa. Tyhjä Töölö oli lapselle tylsä, piti itse ja yksin keksiä puuhat. Oma-aloitteinen ja itsekseen pärjäävä minä, oli jo lapsena tärkeä osa minua ja  minun Töölöni virettä.

Helsinkiin tutustuin vasta teini-ikäisenä. Ei ollut edes tarvetta. Töölössä oli kaikki. Aikuisuuden kynnyksellä muutin Helsinkiin. Olen luonnollisesti liikkunut ikäni varrella pitkin ja poikin Helsinkiä työn ja elämän perässä. Silti kotikaupunkini on aina Töölö ja sen uniikki vire.